Elokuva Inside Out – mielen sopukoissa: Tunneoppia ja hulvatonta menoa

Elokuva Inside Out – mielen sopukoissa kertoo sisäisestä maailmasta ja tunteista. Saako siitä siis vinkkejä tunteiden tunnistamiseen ja säätelyyn? Sitä lähtivät selvittämään kolme alakoululaista ja psykologi.

Elokuvan tunnehahmot tuovat mieleen satujen hyvät ja pahat haltijat. Ilo, Suru, Inho, Kiukku ja Pelko ohjaavat 11-vuotiaan Riley-tytön mieltä eli painelevat päämajassa nappeja omalla tavallaan. Päämajan komentokeskus on kuin raati, joka päättää Rileyn tunteista. Joskus tunteet ovat hämmennyksissä, eikä Riley tiedä, miten toimisi. Tunnehahmojen seikkailu mielen avaruudessa yhdistyy Rileyn kokemuksiin elämän muutosvaiheessa. Psykologi pohtii, auttaako tunteiden konkretisointi pikkuhahmoiksi tunteiden ymmärtämisessä. Meno on hulvatonta, rajatonta ja hauskaa, varsinkin kun päästään mielikuvitusmaailmaan. Melskeiset ja kaoottiset kuvaukset unohduksen kuilun, mustan aukon, ympärillä ovat pelottavia.

Elokuvassa seikkaillaan muistivarastoissa, ajetaan ajatusjunalla, käväistään unimaailmassa ja laskeudutaan alitajuntaan. Muistot ovat pikkupalloja, marmorikuulia, jotka kulkevat putkia pitkin säilömuistin varastoihin. Psykologi huomaa miettivänsä nykytietämystä muistista hermoverkkojen sykkeenä ja synapsien miljoonina kontakteina. Tunteet värittävät muistoja: kun Suru koskettaa muistopalloa, se muuttuu surunsiniseksi. Ilo ei ole siihen tyytyväinen, sillä kaiken tulee olla onnellista. Elokuvassa kuvataan suremisen ja kaipauksen arvoa. Kun Riley pakomatkallaan muistaa lapsena saamansa lohdutuksen, karkumatkan suunta muuttuu. Suru ja kaipaus auttaa kestämään ja antaa voimaa. Muistopallotkin voivat olla monien tunteiden värittämiä.

Päämaja vartioi ydinmuistoja, niitä elämyksiä, joilla on erityinen merkitys tasapainoiselle kasvulle. Ydinmuistot muovaavat luonteenpiirteitä, jotka näkyvät saarekkeina minämaailmassa. Saarekkeiden katoaminen unohduksen kuiluun tuntuu maanjäristykseltä. Psykologia askarruttaa, miten saarekkeet liittyvät aivotoimintojen nykytietoon. Olisivatko ne selviytymiskeinoja? Hassuttelu, toiminnallisuus, liikunta, perheen kiintymyssuhteet, rehellisyys ja aitous lisäävät psyykkistä vahvuutta ja selviytymistä. Hyvät kokemukset kantavat eteenpäin, vaikka vastoinkäymiset tuntuisivat kraateriin putoamiselta.

Alakoululaiset eläytyvät vahvasti Rileyn tunnelmiin, lapsuuden höpsöihin leikkeihin, urheilusaavutuksiin ja noloon tilanteeseen luokkahuoneessa. Hahmojen muutos abstraktioiksi on superhauskaa. Tuttua hauskaa on toistuvan mainoslaulumuiston herättämä ärtymys. Erityishauskaa on erilaisten ihmisten tunneraatien kuvaaminen. Pelottavaa ja kauheaa on Ilon ja mielikuvitusolento Bingbongin katoaminen unohduksen kuiluun. Miksi se muistuttaa tulivuoren kraateria, missä kaikki palaa poroksi? Ihan kurjaa ja hyvin pelottavaa on Rileyn päätös karata kotoa. Palaaminen kotiin on herkkä ja itkettävä hetki, karkkipaperit rapisevat katsomossa.

Lapsiraati oli hyvin tyytyväinen näkemäänsä tunneseikkailuun. Psykologikin nautti seikkailujen yllättävistä käänteistä. Ehkäpä samalla saatiin vinkkejä myös tunteiden tunnistukseen ja hallintaan.

Yhteenvedon kokosi Eila Kallio