Terveydenhuollon psykologit ry:n hallitus kiittää yhdistyksen toiminnan päättyessä jäsenistöä ja yhteistyökumppaneita menneistä antoisista vuosista.

Koulutusten ja ajankohtaisten aiheiden esiin nostamisen avulla yhdistys on vuosien mittaan tuonut oman panoksensa psykologisten seikkojen soveltamiseen erityisesti sosiaali- ja terveysalalla.

Yhdistys on toiminut yhteistyökumppanina asiantuntijoiden ja yhteiskunnallisten päättäjien kanssa, mutta myös psykologisen tiedon jakajana kansalaisille. Tässä vaiheessa voimme ilolla todeta, että psykologisten näkökulmien tuntemus on lisääntynyt huomattavasti, mikä on lisännyt yksilöiden, yhteisöjen ja yhteiskunnan hyvinvointia.

Yhdistysmuotoisen toiminnan päättyessä verkkosivut arkistoineen tarjoavat edelleen mahdollisuuden tutustua psykologisiin kysymyksiin ja ajatuksiin.

”Vanheneminen on luopumista elämästä. Luopuminen antaa merkityksen eletylle elämälle ja tehdylle työlle.”

Terveydenhuollon psykologit järjesti Töölön kirjastossa 21.3.2018 teemaillan Kun katseet kohtaavat. Tilaisuus liittyi yhdistyksen tämän vuoden teemaan, katseen merkitykseen, jota olemme paljon pohtineet ja josta olemme koonneet runsaasti erilaista materiaalia yhdistyksen verkkosivuille.

Teemailtamme vieras, valokuvaaja ja työnohjaaja Leena Louhivaara johdatteli illan osallistujat valokuvien kiehtovaan maailmaan kuvien ja kertomusten kautta. Leena kertoi, kuinka hän haluaa työssään keskittyä tutkimaan valokuvan ja ihmisen sisäisen todellisuuden välistä vuoropuhelua. Tällä tiellä hän on oppinut, että valokuvaajan työssä kontaktin ja luottamuksen rakentaminen kuvattavaan on kaiken lähtökohta.

Illan aikana saimme nähdä runsaasti Leenan ottamia valokuvia ja kuulla kuvattavien koskettavia elämäntarinoita. Leena esitteli meille Diakonissalaitoksen Kotikallion ikäihmisten kanssa toteuttamaansa Omakuva sata vuotta suomalaisena 2017 – hanketta, taiteilija Maarit Hedmanin kanssa rakennettua Katseen takana -näyttelyä sekä rintasyöpään sairastuneiden naisten kanssa kuvattua Saa katsoa -näyttelyä. Näistä kuvista pystyi aistimaan sen, että Leena valokuvaajan roolissaan on todellakin onnistunut rakentamaan arvostavan ja vuorovaikutteisen suhteen kuvauksiin osallistuneiden ihmisten kanssa.

Illan keskustelussa pohdittiin nykyistä kuvien tulvaa ja selfie-kuvien roolia itsensä ilmaisussa. Kuvien katsominen on usein vilkuilua ja aiheesta toiseen siirtymistä. Valokuvien äärelle pysähtyminen, niiden herättämien tunteiden ja muistojen sanoittaminen ja erilaisten tulkintojen kuunteleminen vaatii kuitenkin aikaa ja keskittymistä. Jos sen on valmis antamaan, niin vastalahjaksi saa ainutlaatuisen mahdollisuuden oppia ymmärtämään itseään, omaa historiaansa ja sukunsa historiaa. Kuvat voivat myös avata meidät työyhteisöissämme ja perheissämme havaitsemaan erilaisuuden tuoman rikkauden ja rakentamaan hyväksyvää dialogia.

Leena Louhivaaran työt toivat vahvistusta sille psykologien usein esittämälle näkemykselle, että jokaiselle meistä nähdyksi tuleminen sellaisena kuin on, on itsetunnon ja itsearvostuksen kehittymisen kannalta olennaisen tärkeätä. Arvostava ja lempeä katse on lahja, jonka jokainen meistä voi toiselle antaa.

Leena Korppoo

Terveydenhuollon psykologit järjesti 21.9.2017 yleisölle avoimen tapaamisen kirjailija Selja Ahavan kanssa Töölön kirjastossa. Ulla Kyrönseppä johdatteli keskustelua teoksesta Taivaalta tippuvat asiat kirjailijan kanssa ja illan aikana yleisö myös osallistui keskusteluun.

Selja Ahava sanoo kirjoittamisen olevan hänelle matka, jonka hän aloittaa punomalla merkittäviksi kokemistaan ilmiöistä verkostokuvion. Taivaalta tippuvat asiat –teoksen verkostokuvasta kantavaksi teemaksi nousi se, kuinka lapsi, kirjan Saara, omintakeisella tavallaan pohtii elämän isoja kysymyksiä ja joutuu selviämään traagisista sattumista yksin aikuisten etääntyessä ja hajotessa hänen ympärillään. Saara haluaa olla yhteydessä kuolleeseen äitiinsä ja muistelee tätä joka päivä säilyttääkseen äidin elävänä mielessään. Aikuiset sen sijaan antautuvat ajan hoidettaviksi ja antavat muistojen haihtua ja kadota mielestään.

Sattumat ja traagiset tapahtumat ovat aina kiehtoneet Selja Ahavaa ja hän on palannut niihin eri teoksissaan. Sattumat herättävät hänen mukaansa aina sisäisen ristiriidan, oliko tapahtuma ansiotani vai syytäni. Dilemman voisi Selja Ahavan sanoin tiivistää: ”Miksi olen missäkin minäkin hetkenä.” Tähän kysymykseen ei ole hyvää tai helppoa vastausta ja tätä kirjailija peilaa Taivaalta tippuvat asiat –kirjassaankin jättämällä tarinat kesken. Lukija joutuu hänen mukaansa tällöin samanlaiseen tilanteeseen kuin kirjan henkilöt, joiden matka ei pääty silotellusti eivätkä asiat ratkea.

Selja Ahava tuo kuitenkin esiin, että taide eri muodoissaan luo konkreettisia kuvia asioille, jotka ovat vaikeasti hahmotettavia. Kirjassa Saaran äiti piirtää tyttärestään kuvan talon seinään, ja tämä kuva jää ikuisiksi ajoiksi näkymättömiin sen päälle remontissa asennetun levyn alle. Mutta Saaralle tuo ulospäin näkymätön kuva on sisäisesti olemassa ja se taianomaisesti pitää hänen ja äidin suhteen koossa.

Kirjan hahmot ja tarinat kuvaavat hyvin, miten erilailla ihmiset reagoivat elämän yllättäessä heidät. Oli kyse suuresta onnesta – lottovoitosta – tai menetyksestä, niin koskaan ei voi etukäteen tietää, kuinka sen pyörteeseen joutunut ihminen reagoi. Ihmisen mielellä on käytössään monia keinoja selvitä muutoksissa, osa niistä auttaa kohtaamaan asiat ja menemään elämässä eteenpäin, osa taas toimii juuri päinvastoin. Torjunta ja mielen hajoaminen ja toisaalta lämpimien, voimaannuttavien muistikuvien vaaliminen, nämä kaikki ovat nähtävissä Selja Ahavan tarinoiden henkilöissä, joille sattuman summat näyttävät jakautuvan mielivaltaisesti.

Leena Korppoo

Tervetuloa teemailtaan Kun elämä muuttuu torstaina 21.9.2017 ko 18-19.30 Töölön kirjaston Mika Waltari -saliin, Topeliuksenkatu 6, 4 krs, Helsinki 25. Tilaisuuteen on vapaa pääsy.

Miten mieli selviytyy vastaan tulevista yllättävistä tapahtumista, jotka muuttavat kaiken? Muutosten haasteista, traumojen käsittelystä ja elämässä selviytymisestä keskustelevat kirjailija, dramaturgi Selja Ahava ja psykologi, psykoterapeutti Ulla Kyrönseppä.

Selja Ahava on kirjoittanut kirjassaan Taivaalta tippuvat asiat elämän odottamattomista muutoksista. Taivaalta tippuvat asiat on saanut EU:n kirjallisuuspalkinnon ja ollut Finlandia-palkinnon ja Tulenkantaja-vientikirjapalkinnon ehdokkaana.

”Selja Ahavan toinen romaani Taivaalta tippuvat asiat pohtii elämän käsittämättömyyttä: satumaista onnea ja kohtuutonta epäonnea. Se on tarina sattumista ja ihmisistä, jotka selittämättömän äärellä etsivät selitystä elämälleen. Kirja kertoo ajan kulumisesta, surusta ja tapahtumista, jotka pomppaavat ulos perinteisestä draaman kehikosta. Ahavan romaaniin puhkeaa aukkoja – sen tarinat jäävät kesken tai loppuvat väärin.” (Gummerus 6.11.2015)

Teemaillan esite (pdf)
teemailta 21 9 2017 THP (1)

Kuulluksi tuleminen on elämän perusasioita. Usein kyllä kuulemme, mutta emme kuuntele. Tony Dunderfeltin mainio pieni kirjanen ”Kuuntele ja tule kuulluksi” kuvaa, miten asettua kuulijaksi, miten olla vastaanottaja. Miten usein heijastammekaan vuorovaikutukseen omia näkemyksiämme. Otamme kantaa saman tien, omat ajatukset pursuavat esiin ja olemme kuuroja toisen sanomalle.

Vuorovaikutukseen tunkevat mukaan vanhat tottumuksemme: hyökkäämisen tai pakenemisen reagointimallit. Alamme väitellä innokkaasti ja keskustelusta tulee taistelutanner tai vetäydymme, ajatuksemme karkaavat muualle, emme kiinnostu.

On olemassa keinoja kuulla paremmin. Anna aikaa toisen puheelle ja siirry kuuntelemisen tilaan. Useimmiten kaikki tärkeä on sanottu 20-50 sekunnissa. Läsnäoleva kuuntelu vaatii harjoittelua, ”psykologisia lihaksia”. Toisinaan huomio häilyy: kuuntelen välillä, arvioin sanomaa tai ehkä väsyn kuuntelemaan. Syntyy myös tunnereaktioita, projektioita omista aiemmista kokemuksista. Ne on hyvä huomata, mutta ne voivat tulla ja mennä, kuunteleminen on tärkeämpää. Suoritamme Tony Dunderfeltin mukaan ”kuuntelujumppaa”.

Hyvässä kuuntelussa toisen viesti ymmärretään monella tasolla: sanojen, tunteiden ja tarkoituksen tasoilla. Sanoilla on monenlaisia merkityksiä, joten tee tarkennuksia, pyydä esimerkkejä. Minimoi omia tulkintojasi ja projektioitasi. Pyri ymmärtämään puhujan tunteita. Hän kertoo tärkeitä ja merkityksellisiä asioita ja pyrkii johonkin. Koeta päästä selville hänen tavoitteestaan. Silloin vuorovaikutuksessa syntyy ”yhteistä tilaa”, joka innostaa eteenpäin. Voit huomata, miten kuuntelemisessa on magiikkaa: kiinnostut toisen ajatuksista ja toisesta.

Tony Dunderfelt: Kuuntele ja tule kuulluksi. Kauppakamari, 2015.
Tony Dunderfelt: Läsnäoleva kohtaaminen. PS-kustannus, 2016.

Pahoittelen, että vuoden 2017 jäsenmaksulomakkeessa on tilinumerossa painovirhe, Yhdistyksen tilinumero FI64 8000 1170 4737 80.
Aurinkoista ja keväistä pääsiäisaikaa! Eila Kallio

Näytelmä Isä Helsingin kaupunginteatterin Studio Pasilassa 9.2.2017 keräsi katsomon täyteen nuorta ja vanhaa yleisöä. Näytelmässä näkyy muistisairauden monimuotoisuus. Muisti kantaa persoonallisuutta ja persoonallisuus rapautuu sairauden etenemisen myötä. Raskasta ja rankkaa, mutta tärkeää tuoda esille.

Näytelmässä isän elämän raamit alkavat hämärtyä: miten asiat ovat, mitä oikein tapahtuu ja miksi? Isä etsii hämmennykseensä loogisia selityksiä, tulkitsee tilanteita omalla tavallaan, epäilee muiden tarkoitusperiä ja pitää sitkeästi kiinni tutuista kuvioista ja tottumuksista. Oma kello on hyvin tärkeä esine, jonka merkitystä muut eivät ymmärrä.

Muistisairaus muuttaa myös suhteita läheisiin. Vuorovaikutustilanne voi muuttua pikkuhiljaa tai hyvinkin yllättävästi. Sairastuneen mielialamuutoksiin tai epäilyajatuksiin ei osaa varautua. Keskustelut jumittuvat sairauden ja hoitamisen ympärille; näköpiiri kapenee ja läheisen sairaus täyttää elämän.

Näytelmässä läheisten huoli näkyy ahdistavana: tuska ei helpota, selkeää hoitopolkua on vaikea löytää, tilanteet toistuvat uuvuttavina. Perheenjäsenten käsittelykeinot ovat vielä huolen ja avuttomuuden sävyttämät, mielellistäminen vasta aluillaan ja huumori kadonnut. Hyvätkin tilanneratkaisut herättävät syyllisyydentunteita ja päätökset voivat olla ennenaikaisia tai liian myöhässä.

Ajan kuluessa syntyy uusia kysymyksiä: Pystynkö ymmärtämään ”toiseksi” muuttumista? Pystynkö luopumaan omista odotuksistani? Osaanko itse muuttua hoivaajaksi omalle hoivaajalleni? Vasta vähitellen on mahdollista ymmärtää muistisairauden eri puolia, sen vaikutuksia mielensisäisiin prosesseihin sekä sen ulkoistumista lähisuhteisiin.

Näytelmä kuvaa sairausprosessia elävästi, näyttää syitä sanoille ja teoille sekä auttaa samaistumaan muistisairaan hämmentävään maailmaan. Esityksen tunnelma on lohdullinen ja tukeva: hoitamisen kaari vahvenee, mikä ohjaa sairastuneen ja läheisten elämää rauhallisempaan suuntaan.

Koonnut Eila Kallio

Aivoterveyteen liittyvää luettavaa:

Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 2/2017: Terveet aivot 100 vuotta: Katsaus

Perttu J. Lindsberg ja Jyrki Korkeila: Suunta kohti aivosairauksien terveysohjelmaa. Tavoitteena aivojen elämänmittainen terveys.

http://www.terveysportti.fi/xmedia/duo/duo13527.pdf

Timo Strandberg ja Miia Kivipelto: Terveet elämäntavat – terveet aivot.

http://www.terveysportti.fi/xmedia/duo/duo13507.pdf

Pentti Tienari ja Liisa Myllykangas: Aivojen vanhenemisen ”geneettinen koodi”.

http://www.terveysportti.fi/xmedia/duo/duo13512.pdf

Jyrki Korkeila: Terve mieli terveissä aivoissa.

http://www.terveysportti.fi/xmedia/duo/duo13528.pdf

Harriet Finne-Soveri: Muuttuva maailma, muuttuva vanhuus

http://www.terveysportti.fi/xmedia/duo/duo13510.pdf

Katseen ja katsomisen tutkiminen näyttää olevan psykologisissa tutkimuksissa keskeisellä sijalla, mitä kuvaa muutama kongressista poimittu esimerkki.

Vauvojen silmien liikkeiden tutkimus kertoo kasvojen ilmeiden tunnistamisesta ja katsekäyttäytymisen nopeudesta ja joustavuudesta. Yhä tarkemmilla menetelmillä päästään tutkimaan alle 1-vuotiaan maailmaa sekä ensimmäisiä tarkkaavaisuuden ja itsesäätelyn prosesseja. Vauvan varhainen valppaus ja kyky suuntautua ulkoisiin tapahtumiin heijastaa raskauden aikana rakentunutta perustaa tulevalle kehitykselle ja ennustaa kehitystä myöhemmin lapsuudessa.

Kouluikäisiltä vaaditaan uudenlaista visuaalista otetta ja lukutaitoa digitaalisessa oppimisympäristössä. On osattava kohdentaa tarkkaavaisuutta, erottaa olennaiset lähteet ja poimia avainsanoja. Perinteisessä lukemisessa katse ohjautuu tunnistamaan sanoja ja ymmärtämään lausekokonaisuutta. Digitaalisessa lukemisessa katse kohdentuu tiedontarpeen kannalta useisiin tärkeisiin kohteisiin, mikä vaatii toisenlaista visuaalista tarkkaavaisuutta kuin ennen.

Katsekontakti ihmisten välillä on voimakas sosiaalinen signaali ja sen tiedetään nostavan fysiologista vireystilaa. Katsekontakti virittää aivot vuorovaikutuksen aloittamisen toimintavalmiuteen. Erityisen suuri merkitys katseella on sosiaalisesti hyljeksityille henkilöille; he tulkitsevat sen mahdollisuudeksi palauttaa menetetty hyväksyntä ja yhteys muihin.

Ympäristöpsykologiassa on tutkittu elvyttävyyden tunnusmerkkejä. Niitä ovat lumoutumisen tuntu, arkipäivästä irtautumisen kokemus, johdonmukaisuuden ja ulottuvuuden havainto sekä kokemus ympäristön sopivuudesta itselle. Ulottuvuuden havainto eli kauas katsominen on yksi luontoympäristöön liittyvistä rauhoittavista elementeistä. Tämän voimme hyvin tunnistaa tuntemuksissamme korkean tunturin laella tai meren rannalla horisontin siintäessä kaukaisuudessa. Myös lähiympäristössä, vaikkapa työhuoneen ikkunasta vilkaistaessa ulos, katse etsiytyy kauas kuin hetken levätäkseen.

Monen vuoden tauon jälkeen lähdin Psykologia kongressiin ja hämäläiseen tyyliin voin todeta, että yhtään ei kaduta.  Kongressin ohjelma osoittautui monipuoliseksi ja innostavaksi. Luentojen sisällön lisäksi erityisen antoisaa oli huomata eri psykologipolvien käyvän aktiivista vuoropuhelua työpajoissa ja luennoilla. Ammattimme parhaita puolia on kyky kuunnella ja reflektoida, siitä sai todellakin nauttia pitkin päiviä. Päivien aikana ehdin osallistua useampaan työpajaan ja kuunnella tutkijoiden ja praktikkojen puheenvuoroja. Päivien kruunu oli yleisölle avoin, upea yleisötilaisuus Sukupolvinen sotatrauma, joka veti auditorion torstai-iltana täyteen kuulijoita.

Yleisötilaisuudessa puhuivat Sari Näre, Anu-Katriina Pesonen, Ville Kivimäki ja Raija Leena Punamäki, joka myös oli tilaisuuden puheenjohtaja. Puheenvuoroissa käsiteltiin sotatraumoja sekä kehityksellisestä että yhteiskunnallisesta näkökulmasta.  Anu-Katriina Pesonen kertoi Ruotsiin lähetettyjen sotalapsien varhaisen elämänvaiheen stressin (ELS) seurantatutkimuksista. Sari Näre kuvasi oman sukunsa historian kautta sotalukkoja ja niiden siirtymiä uusille sukupolville. Ville Kivimäki käsitteli sodan traumahistoriaa psykiatriseen hoitoon joutuneiden rintamasotilaiden näkökulmasta. Raija Leena Punamäki kuvasi vaikenemisen ja puhumisen vaikutusta pakolaisperheiden lapsiin. Hänen mukaansa lapsi reagoi ennen kaikkea siihen, miten kerrotaan tai miten vaietaan.

Työpajoista mielenkiintoisin oli Jan-Henry Stenbergin vetämä Etäpsykologiset hoidot – mitä, miksi ja miten. Hän kertoi, miten HUSissa tänä päivänä toteutetaan etäpsykologisista psykoterapiaa. Mielenkiintoinen ja innostava esitys, joka varmaan purki monen kuulijan ennakkoluuloja. Keskustelussa työpajan osallistujien kanssa löytyi yhteys vanhaan tuttuun Eric Bernen vanhempi-aikuinen-lapsi vuorovaikutuskuvaukseen. Yksi syy siihen, että nettiterapia näyttää toimivan hyvin, saattaa olla sen mahdollistama tasavertainen asetelma terapeutin ja potilaan välillä: Kumpikin on oman tilansa haltija ja lähestyy toista omasta ympäristöstään. Kohtaaminen vahvistaa aikuinen-aikuinen vuorovaikutusta, kun potilas ei ole vierailijan roolissa terapeutin hallitsemassa tilassa. Hypoteesi tässä vaiheessa, mutta mielenkiintoinen sellainen.
Terry Hartig Uppsalan yliopistosta tutkii luonnon elvyttävää vaikutusta. Hänen mukaansa luonnon hyvää tekevä vaikutus perustuu kahteen tekijään. Ensinnäkin luontoon meneminen mahdollistaa oman tilan ja etäisyyden ottamisen, tämä lienee tutuin tulkinta. Hartig painottaa sen ohella luonnon kiehtovuutta ja mielenkiintoisuutta. Kyseessä on siis kaksi eri suuntaan vaikuttavaa tekijää, joista toinen antaa mahdollisuuden poistua jostakin ja toinen mahdollisuuden mennä luokse. Molemmat tulisi huomioida, kun puhumme ihmisen ja luonnon suhteesta.

Sheena Johnson Manchesterin yliopistosta on tutkinut ikääntymistä ja erityisesti ikääntyneiden asemaa työelämässä. Vaikka lainsäädännöllä estettäisiin ikäsyrjintä, niin asenteiden tasolla se kuitenkin vaikuttaa. Ikääntyneet ovat HR:lle usein ”The last resort”, viimeisin työvoimareservi. Näin ei kuitenkaan kannattaisi ajatella, sillä tutkimusten mukaan ikääntyneet ovat vaativissa asiakastilanteissa parasta mahdollista työvoimaa. Tyyneys, elämänkokemus ja empatia ovat niitä vahvuuksia, joilla hankalista tilanteista parhaiten selvitään. Palveluorganisaatioiden kannattaisi kuunnella Johnsonin sanomaa.

Lisää materiaalia löytyy  kongressin sivuilta.

Leena Korppoo