Vanhusväestön määrä kasvaa kaiken aikaa. Vanhusten hoitoon ja palveluun liittyy erityispiirteitä, jotka tulee ymmärtää ja huomioida.

Elämänhistoria värittää nykyisyyttä
Vanhuusiän palvelutarvetta ja kykyä turvautua saatavilla oleviin palveluihin tulee tarkastella kansallisen historiamme taustaa vasten. On harvinaista kuulla juhlapuheissa tai viranomaisten palvelusuunnittelujen perusteluissa sitä tosiasiaa, että sodan päättyessä 70 vuotta sitten nykyiset vanhukset elivät poikkeusoloissa omaa lapsuuttaan ja nuoruuttaan. Sota merkitsi vajaita perheitä, traumatisoituneita aikuisia, jatkuvaa työntekoa ja huolta huomisesta. Vaikeuksiin oli helpompi sopeutua, kun työnteko, lasten kouluttaminen ja omista aikuisen haaveista luopuminen nähtiin velvollisuutena ja hyveenä.

Hoitosuhteen turva
Hoitolaitoksissa vanhus voi elää muistoissaan tunnistamatta ympäristöään. Hän saattaa olla pelokas ja ahdistunut, eikä henkilökunta ymmärrä taustasyitä. Hoitajalla voi olla tietoa nykypäivän sodista ja pakolaisuudesta, mutta ei välttämättä käsitystä, miten vanhuksen harhat, pelokkuus tai tuskaisuus juontuvat elämänkaaren kriiseistä. Hoitosuhde voi jäädä pinnalliseksi. Hoitajien jaksamista vanhustyössä voi tukea kiinnittämällä huomiota hoidettavien elämänkaaren poikkeusoloihin ja vanhojen traumojen merkitykseen. Vanhuksen mielen kuohuntaa helpottaa useimmiten rauhallinen perushoito ja pysyvä hoitosuhde.

Muisteluja ja luopumista
Ikääntymisen myötä kyky elää jatkuvien muutosten maailmassa vähenee. Eteenpäin katsomisen sijasta ikääntyvä elää monenlaisen luopumisen aikaa. Ystäväpiiri pienenee ja tapaamiset harvenevat. Arkinen elämä saa mielekkyyttä, kun elämä rytmittyy tuttavien tapaamiseen, jolloin tarjoutuu mahdollisuus yhteisiin virkistäviin muisteluhetkiin. Muistelulla saa positiivista palautetta omasta elämäntyöstä, selviytymisestä ja yhteenkuulumisesta. Muistelut merkitsevät myös myöhästynyttä surutyötä. Sen merkitystä ei maamme historian vaikeina aikoina aina ymmärretty.

Sointu Talvitie
Psykologi, psykoterapeutti

http://www.potilaanlaakarilehti.fi/tiedeartikkelit/vaikeasti-traumatisoitunut-vanhus/#.VZf930Ypo_g