Niina Junttila on koonnut lasten ja nuorten kokemuksia yksinäisyydestä kirjaansa Kavereita nolla (Tammi 2015). Yksinäisyys voi olla riipaisevaa ja pohjattoman surullista. Niina Junttila tuo esiin, miltä yksinäisyys tuntuu, mistä se syntyy ja mihin se voi johtaa. Hän nostaa esiin yksinäisten hiljaisen äänen.

Yksinäisyys on sosiaalisten suhteiden puutetta tai niiden kokemista kielteisenä. Yksinäisyys on henkilökohtainen kokemus, ryhmässäkin voi olla yksin. Sosiaalinen yksinäisyys on ulkopuolelle jättämistä, emotionaalinen yksinäisyys läheisten puutetta.

Pienillä lapsilla kontaktit syntyvät siinä joukossa, jota tavataan. Joku jätetään ryhmän ulkopuolelle ja eristäminen ja eristyminen vahvistuu vuosi vuodelta. Lapsi tai nuori voi alkaa pitää yksinäisyyttä omana piirteenään, jota ei voi muuttaa.

Niina Junttila toteaa, että 10-20% koululaisista kokee yksinäisyyttä. Heikompi itsetunto 10
vuoden iässä ennakoi yksinäistymistä. Alakouluaikana taitotason vertailu voi jättää hitaammin oppijat syrjään ryhmässä. Yläkoulussa kahdeksas luokka on ratkaisevaa aikaa. Koulumuodon muutos on sekä haaste että mahdollisuus.

Tutkimus kertoo, että ruudun äärellä paljon olevilla on enemmän yksinäisyyden kokemuksia kuin muilla. Yllättävää, mutta ymmärrettävää. Niina Junttila on huolissaan erityisesti ala-asteen yksinäisistä pojista.

Keho reagoi yksinäisyyteen nostamalla stressitasoa; ruumiissa tuntuu kipua ja ruumis voi korvata psyykkisen kivun. Aivotutkimus kertoo, että yksinäisten aivot ennakoivat kielteisiä
kontaktikokemuksia; vain kurjat asiat huomataan. Niina Junttila kysyy myös: Tarttuuko
yksinäisyys? Ja vastaa siihen myöntävästi.

Sosiaalinen kompetenssi eli kaveritaidot opitaan olemalla kavereiden kanssa. Niin kuin ei voi oppia uimaan ilman vettä. Yksinäisyyden kesyttäminen tapahtuu vähitellen, kokemuksen kautta. Taikakeino on kontakti. Se on vastaus yksinäisen toiveeseen:”Jos joku tulis jutteleen”.

Yksinäisyys voi muotoutua ahdistavaksi, mutta yksinolo voi olla myös ravitsevaa ja luovaa.
Kirjassa verrataan hyvää yksinoloa Galapagos-saarten erillisyyteen muusta maailmasta. Siellä on syntynyt jotain ainutlaatuista, omassa yksinäisyydessä.

Niina Junttila on kirjoittanut selkeän ja meitä aikuisia puhuttelevan kirjan lasten ja nuorten yksinäisyyden olemuksesta. Hän kertoo aiheesta elämänläheisesti esimerkkien valossa. Hän kuvaa tarkkanäköisesti yksinäisyyden alkuvaiheita ja kierrettä ja antaa vinkkejä vakavien seuraamusten estämiseksi. Toivottavasti opimme katsomaan ja kuulemaan tarkemmin lasten ja nuorten hiljaista puhetta.