Yksikseen vai yksin

TILASTOT

• Tilastokeskuksen ajankäyttötutkimus: Yksin oleminen on lisääntynyt viimeisen 10 vuoden aikana. Koko väestön tasolla valveillaoloajasta vietettiin yksin noin seitsemän tuntia vuorokaudessa. Yksinolon lisääntyminen on nähtävissä sekä miehillä että naisilla ja myös kaikissa ikäryhmissä. Eniten yksin viettivät aikaa 65 vuotta täyttäneet naiset. He olivat yksin keskimäärin 9 tuntia 41 minuuttia vuorokaudessa, mikä on 64 prosenttia valveillaoloajasta. Sekä tytöillä että pojilla yksin vietetyn ajan määrä on lisääntynyt viimeisen 10 vuoden aikana, mutta tytöillä yksinolon määrä on lisääntynyt enemmän kuin pojilla. 15–24-vuotiaat nuoret olivat yksin jo noin kuusi tuntia valveillaoloajasta.

  Television katselu ei ole lisääntynyt viimeisen 10 vuoden aikana. Sen sijaan tietokoneen käyttö on lisääntynyt runsaasti sekä miehillä että naisilla ja kaikissa ikäryhmissä. Tämä luultavasti osaltaan aiheuttaa yksin vietetyn ajan lisääntymistä.

  http://www.stat.fi/til/akay/2009/06/akay_2009_06_2014-02-06_kat_001_fi.html
  http://www.stat.fi/til/akay/2009/06/akay_2009_06_2014-02-06_tie_001_fi.html
  http://www.stat.fi/til/akay/2009/06/akay_2009_06_2014-02-06_kat_002_fi.html
  http://www.stat.fi/til/akay/2009/06/akay_2009_06_2014-02-06_kat_007_fi.html

TUTKIMUS

• Juho Saari: Yksinäisten yhteiskunta, WSOYpro 2010. Teoksessa analysoidaan suomalaisten kokemaa yksinäisyyttä 2000-luvun alussa. Yksinäisyys nähdään samanaikaisesti sekä terveyteen että sosiaaliseen hyvinvointiin liittyvänä hyvinvointivajeena. Sosiaalista hyvinvointia mitataan koettuna onnellisuutena, mutta yksinäisyydellä on kytkentöjä myös muihin elämään tyytyväisyydestä ja koetusta terveydestä kertoviin mittareihin.
  https://sanomapro.fi/yksinaisten-yhteiskunta
• Niina Junttila: Social competence and loneliness during the school years. Issues in assessment, interrelations and intergenerational transmission. Turun yliopiston julkaisuja. Turku 2010. Väitöskirjassa tarkastellaan kouluikäisten lasten ja nuorten sosiaalisen kompetenssin ja yksinäisyyden mittaamista, yhteyksiä ja periytyvyyttä vanhemmilta heidän lapsilleen.
  http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/59283/AnnalesB325Junttila.pdf?sequence=1
• Laura Aro & Tanja Lintu: Lasten kokemuksia yksinäisyydestä. Kasvatustieteen Pro gradu -tutkielma. Opettajankoulutuslaitos, Jyväskylän yliopisto 2012. Tutkimuksen mukaan tytöt kokivat yksinäisyyttä seurassa poikia useammin. Useimmin yksinäisyyttä koettiin niissä tilanteissa, kun henkilöllä ei ollut seuraa tai kun henkilö jätettiin yhteisten asioiden tai tekemisen ulkopuolelle. Yksinäisyyden kokeminen seuran puutteen vuoksi oli yleisempää pojilla. Ulkopuolelle jääminen taas oli yleisempää tytöillä. Tyttöjen vastauksissa ilmeni myös riittävän läheisen ihmissuhteen puutteeseen, eli emotionaaliseen yksinäisyyteen, viittaavia tekijöitä.
  https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/37444/URN:NBN:fi:jyu-201202231295.pdf?sequence=1
• Outi Kauko: Merkityksiä yksinolosta ja yksinäisyydestä. Yksinolo ja yksinäisyys 8-vuotiaiden lasten puheessa ja kirjoituksissa. Sosiaalityön pro gradu -tutkielma, sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön laitos, Tampereen yliopisto 2006. Lapset merkityksellistävät yksinäisyyden yksilön ongelmaksi siinä mielessä, että se on yksilön kokemus, joka syntyy suhteessa merkityksellisiin ihmisiin. 8-vuotiaille merkityksellisiä ihmisiä ovat etenkin kaverit, mutta myös perheenjäsenet. 8-vuotiailla lapsilla on erilaisia yksinäisyyden hallintakeinoja tilanteen tasolla. Lapsi voi hallita lyhytkestoista yksinäisyyttä tai ainakin selviytyä siitä, mutta pitkäkestoisemmassa yksinäisyydessä hän voi toivoa ulkopuolista apua.
  http://uta32-kk.lib.helsinki.fi/bitstream/handle/10024/93461/gradu01099.pdf
• Niina Junttila: Kavereita nolla. Tammi 2015. Ajankohtainen puheenvuoro lasten ja nuorten yksinäisyydestä, ongelmasta, joka koskettaa liian monia. Yksinäisiä on kaikissa ikäluokissa, mutta erityisen paljon lasten ja nuorten joukossa. Heistä jopa joka viides kokee itsensä ainakin ajoittain yksinäiseksi ja tuntee ahdistusta siitä, ettei ole ketään, jonka kanssa asioita jakaisi, johon luottaisi tai jonka kanssa ihan vain viettäisi aikaa ja juttelisi.
  http://www.adlibris.com/fi/kirja/kavereita-nolla-9789513181659
• Niina Junttila: Yksinäisyys satuttaa. Lasten ja nuorten sosioemotionaalinen hyvinvointi. Diasarja. Turun yliopisto 2012.
  http://www.sosiaalikollega.fi/hankkeet/tukeva/Lapsen%20yksinaisyys.pdf
  http://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/ilmiot/suorat_sanat/tutkija_yksinaisyys_periytyy_vanhemmalta_lapselle
• Lasten yksinjääminen ja mahdollinen yksinäisyyden kokeminen voivat olla peräisin lapsesta johtuvista syistä tai ympäristöstä/muista ihmisistä johtuvista syistä. Lapsen yksinjäämiseen olisi hyvä kiinnittää erityisesti silloin huomiota, kun yksinjääminen ja muiden torjuminen on jatkuvaa sekä silloin, kun lapsi ei näytä tyytyväiseltä, vaan ennemminkin surulliselta.
  http://koskeverkko.fi/wp-content/uploads/2014/01/lapsen_yksinaisyys_ph_kehitystyo_2.pdf
• Anja Salmi: Lapsen yksinäisyys päivähoidossa. Tietoa yksinäisyydestä, sekä ajatuksia siitä, miten vuorovaikutukseen on mahdollista vaikuttaa päivähoidossa. Jyväskylän yliopisto, kasvatustieteiden laitos, varhaiskasvatus 2014.
• Minna Ahola, Nuorten Akatemia & Jari Lähdevuori, Kurio: Nuorten netinkäyttö ja yhteisöllisyys verkossa. Seurantatutkimus verkkoyhteisöjen käytöstä ja osallistumisen motivaatioista (2008 & 2012). Tavoitteena oli selvittää, miten nuoret käyttävät verkon yhteisöpalveluita, miten he kokevat yhteisöllisyyden verkossa ja mitkä tekijät motivoivat heitä osallistumaan verkkoyhteisöjen toimintaan. 16 % nuorista viettää enemmän aikaa kavereidensa kanssa verkossa kuin kasvotusten ja 21 % juttelee kavereiden kanssa enemmän verkossa kuin kasvotusten. Jopa 41 %:lla on hyviä kavereita, joiden kanssa viettää aikaa ainoastaan verkossa. Vuodet vierivät, netti muuttuu, yhteisöihin osallistumisen syyt pysyvät: Tärkeimmät motivaatiotekijät ovat pysyneet tarkastelujaksolla samoina: itsensä viihdyttäminen, tiedonjano ja sosiaaliset syyt.
  http://kurio.fi/kurio/wp-content/uploads/2012/06/Nuorten-netink%C3%A4ytt%C3%B6-ja-yhteis%C3%B6llisyys-verkossa-tutkimus-2012-Kurio-ja-Nuorten-Akatemia-raportti.pdf
• Mira Roine, Riikka Puusniekka, Pauliina Luopa, Topi Kinnunen, Jukka Jokela: Kaikki mukaan! Yhteisöllisyys Helsingin peruskoulujen voimavaraksi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Kouluterveyskysely. 2011. Tutkimuksessa tarkasteltiin Helsingin peruskoulujen 8. ja 9. luokkien oppilaiden kokemuksia koulun toimintakulttuurin yhteisöllisyydestä. Koulun yhteisöllinen toimintakulttuuri määriteltiin kolmen osatekijän kautta. Näitä olivat oppilaiden kokemus osallisuudesta, oppilaiden osallistuminen koulun toimintoihin sekä vuorovaikutuksen toimivuus koulussa.
  http://www.thl.fi/attachments/kouluterveyskysely/Julkaisuja/Kaikki_mukaan.pdf
• Hanna Kivikko & Virpi Nykänen: ”Yhdessäolo, se tekee  jo aika paljon”  Veteraanien kokemuksia miesten psykososiaalisen keskustelutuen ryhmään osallistumisesta.
• Opinnäytetyö. Toimintaterapian koulutusohjelma. Sosiaali-, terveys ja liikunta –ala. Jycäskylän ammattikorkeakoulu 2013. Tulokset osoittivat, että ikääntyneille miehille järjestettävä ryhmätoiminta on tärkeää. Yhteiset elämänkokemukset ja samankaltainen elämäntilanne ovat tärkeitä ryhmähengen luojia. Yhteys toisiin ihmisiin ja tunne yhteiskuntaan kuulumisesta koettiin merkittäväksi asiaksi oman hyvinvoinnin kannalta. Psykososiaaliseen keskustelutukeen perustuvan ryhmätoiminnan koettiin tuovan positiivista muutosta monille elämänalueille. Kokonaisuudessaan nämä muutokset koskivat virkeyden lisääntymistä arjessa, totuttujen ajattelutapojen uudistumista ja yksinäisyyden tunteen lievittymistä.
  https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/64616/Kivikko_Hanna_Nykanen_Virpi.pdf?sequence=1
  http://www.sosnet.fi/loader.aspx?id=8b97024e-f15b-4794-b2f5-a6d8cb920bd8
• Saara Repo: Yhteisöllisyys voimavarana yliopisto-opetuksen ja -opiskelun kehittämisessä. Väitöskirja, Käyttäytymistieteellinen tiedekunta,  Helsingin yliopisto, 2010. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten yhteisöllisyys voi toimia yliopisto-opetuksen ja -oppimisen sekä niiden kehittämisen voimavarana. Yhteisöllisyys on voimavara, jota on käytetty melko vähän yliopisto-opetuksessa ja –opiskelussä. Yhteisön voimavaroja hyödyntäviksi työtavoiksi osoittautuivat yhteisistä tavoitteista ja pelisäännöistä neuvottelu, vaihtuvat pienryhmät, yhteisen ja yksilöllisen vastuun tarkentaminen sekä toiminnan tulosten ja toimintaprosessin arviointi. Ristiriitojen käsittely kuuluu puolestaan yhteisöllisen työskentelyn haasteisiin.
  https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/19875/yhteisol.pdf?sequence=2
• Tommi Hoikkala ja Petri Paju: Apina pulpetissa – Ysiluokan yhteisöllisyys. Nuorisotutkimusseura, 2013. Mitä kaikkea ysiluokalla vuodessa tapahtuu? Tutkijapari Angst B ja Lintsari soluttautui osaksi eteläsuomalaista 9C-luokkaa lukuvuoden ajaksi: istui pulpetissa, kärvisteli kokeissa, osallistui liikuntapäiviin ja retkille sekä vietti mopojuhlaa, vappunaamiaisia ja ysijuhlaa. Mitä luokkahenki tarkoittaa, ja mistä se syntyy? Mitä työrauha on, ja miten se muotoutuu? Miten elämä koulussa ja sen ulkopuolella lomittuvat toisiinsa
  http://www.nuorisotutkimusseura.fi/catalog/kirjat/apina-pulpetissa

• Tarja Heiskanen ja Liisa Saaristo (toim.): Mielenterveysseura: Kaiken keskellä yksin – Yksinäisyyden syyt, seuraukset ja hallintakeinot.
  http://www.mielenterveysseura.fi/fi/kirjat/kaiken-keskell%C3%A4-yksin-%E2%80%93-yksin%C3%A4isyyden-syyt-seuraukset-ja-hallintakeinot

• Marja-Liisa Manka ja Riitta-Liisa Larjovuori: Yhteisöllisyydellä menestykseen – opas työpaikan sosiaalisen pääoman kehittämiseen. Tampereen yliopiston Johtamiskorkeakoulun Tutkimus- ja koulutuskeskus Synergos & Kuntoutussäätiö, 2013. Yhteisöllisyydestä löytyy uutta voimaa, koska näyttää siltä, että vastavuoroisuus, luottamus, yhteiset arvot ja aktiivinen toiminta kaikkien hyväksi lisäävät sosiaalista pääomaa. Tiiviissä, hyvässä vuorovaikutuksessa toisen osapuolen toiminta käy ennustettavaksi ja näin luottamus vahvistuu.
  http://www.kuntoutussaatio.fi/files/1149/Sosiaalinen_paaoma_opas.pdf

• Marjo Happonen: Matkalla yhteisöllisyyteen. Näköaloja koulutuksen ja etnisyyden maisemiin. Opetushallitus, Ammatillisen koulutuksen linja, Ohjaus- ja menetelmäyksikkö, 2005. Muistiossa tarkastellaan yhteisöllisyyden erilaisia määritelmiä ja sitä, miten se ilmenee erilaisissa kulttuurisissa ryhmissä tai yhteisöissä.
  https://cmap.helsinki.fi/rid=1GGPKY27S-2C1GCKF-1L0/Matkalla_yhteisollisyyteen_Marjo_Happonen_2005%5B1%5D.pdf
• Liisa Raina: Uusi yhteisöllisyys. Kasvatusyhteisön rakentamisen ammattitaito. ”Vanhan hyvän ajan” yhteisöllisyyttä toivotaan ratkaisuksi moniin työpaikoilla esiintyviin ongelmiin. Yhteisöllisyys on kuitenkin rakennettava nyt uudelta pohjalta, vastaamaan tämän päivän arvoja ja yhteiskunnallisia rakenteita.
  http://www.arator.fi/uusi-yhteisollisyys.html