Katseen ja katsomisen tutkiminen näyttää olevan psykologisissa tutkimuksissa keskeisellä sijalla, mitä kuvaa muutama kongressista poimittu esimerkki.

Vauvojen silmien liikkeiden tutkimus kertoo kasvojen ilmeiden tunnistamisesta ja katsekäyttäytymisen nopeudesta ja joustavuudesta. Yhä tarkemmilla menetelmillä päästään tutkimaan alle 1-vuotiaan maailmaa sekä ensimmäisiä tarkkaavaisuuden ja itsesäätelyn prosesseja. Vauvan varhainen valppaus ja kyky suuntautua ulkoisiin tapahtumiin heijastaa raskauden aikana rakentunutta perustaa tulevalle kehitykselle ja ennustaa kehitystä myöhemmin lapsuudessa.

Kouluikäisiltä vaaditaan uudenlaista visuaalista otetta ja lukutaitoa digitaalisessa oppimisympäristössä. On osattava kohdentaa tarkkaavaisuutta, erottaa olennaiset lähteet ja poimia avainsanoja. Perinteisessä lukemisessa katse ohjautuu tunnistamaan sanoja ja ymmärtämään lausekokonaisuutta. Digitaalisessa lukemisessa katse kohdentuu tiedontarpeen kannalta useisiin tärkeisiin kohteisiin, mikä vaatii toisenlaista visuaalista tarkkaavaisuutta kuin ennen.

Katsekontakti ihmisten välillä on voimakas sosiaalinen signaali ja sen tiedetään nostavan fysiologista vireystilaa. Katsekontakti virittää aivot vuorovaikutuksen aloittamisen toimintavalmiuteen. Erityisen suuri merkitys katseella on sosiaalisesti hyljeksityille henkilöille; he tulkitsevat sen mahdollisuudeksi palauttaa menetetty hyväksyntä ja yhteys muihin.

Ympäristöpsykologiassa on tutkittu elvyttävyyden tunnusmerkkejä. Niitä ovat lumoutumisen tuntu, arkipäivästä irtautumisen kokemus, johdonmukaisuuden ja ulottuvuuden havainto sekä kokemus ympäristön sopivuudesta itselle. Ulottuvuuden havainto eli kauas katsominen on yksi luontoympäristöön liittyvistä rauhoittavista elementeistä. Tämän voimme hyvin tunnistaa tuntemuksissamme korkean tunturin laella tai meren rannalla horisontin siintäessä kaukaisuudessa. Myös lähiympäristössä, vaikkapa työhuoneen ikkunasta vilkaistaessa ulos, katse etsiytyy kauas kuin hetken levätäkseen.