Monen vuoden tauon jälkeen lähdin Psykologia kongressiin ja hämäläiseen tyyliin voin todeta, että yhtään ei kaduta. Kongressin ohjelma osoittautui monipuoliseksi ja innostavaksi. Luentojen sisällön lisäksi erityisen antoisaa oli huomata eri psykologipolvien käyvän aktiivista vuoropuhelua työpajoissa ja luennoilla. Ammattimme parhaita puolia on kyky kuunnella ja reflektoida, siitä sai todellakin nauttia pitkin päiviä. Päivien aikana ehdin osallistua useampaan työpajaan ja kuunnella tutkijoiden ja praktikkojen puheenvuoroja. Päivien kruunu oli yleisölle avoin, upea yleisötilaisuus Sukupolvinen sotatrauma, joka veti auditorion torstai-iltana täyteen kuulijoita.
Yleisötilaisuudessa puhuivat Sari Näre, Anu-Katriina Pesonen, Ville Kivimäki ja Raija Leena Punamäki, joka myös oli tilaisuuden puheenjohtaja. Puheenvuoroissa käsiteltiin sotatraumoja sekä kehityksellisestä että yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Anu-Katriina Pesonen kertoi Ruotsiin lähetettyjen sotalapsien varhaisen elämänvaiheen stressin (ELS) seurantatutkimuksista. Sari Näre kuvasi oman sukunsa historian kautta sotalukkoja ja niiden siirtymiä uusille sukupolville. Ville Kivimäki käsitteli sodan traumahistoriaa psykiatriseen hoitoon joutuneiden rintamasotilaiden näkökulmasta. Raija Leena Punamäki kuvasi vaikenemisen ja puhumisen vaikutusta pakolaisperheiden lapsiin. Hänen mukaansa lapsi reagoi ennen kaikkea siihen, miten kerrotaan tai miten vaietaan.
Työpajoista mielenkiintoisin oli Jan-Henry Stenbergin vetämä Etäpsykologiset hoidot – mitä, miksi ja miten. Hän kertoi, miten HUSissa tänä päivänä toteutetaan etäpsykologisista psykoterapiaa. Mielenkiintoinen ja innostava esitys, joka varmaan purki monen kuulijan ennakkoluuloja. Keskustelussa työpajan osallistujien kanssa löytyi yhteys vanhaan tuttuun Eric Bernen vanhempi-aikuinen-lapsi vuorovaikutuskuvaukseen. Yksi syy siihen, että nettiterapia näyttää toimivan hyvin, saattaa olla sen mahdollistama tasavertainen asetelma terapeutin ja potilaan välillä: Kumpikin on oman tilansa haltija ja lähestyy toista omasta ympäristöstään. Kohtaaminen vahvistaa aikuinen-aikuinen vuorovaikutusta, kun potilas ei ole vierailijan roolissa terapeutin hallitsemassa tilassa. Hypoteesi tässä vaiheessa, mutta mielenkiintoinen sellainen.
Terry Hartig Uppsalan yliopistosta tutkii luonnon elvyttävää vaikutusta. Hänen mukaansa luonnon hyvää tekevä vaikutus perustuu kahteen tekijään. Ensinnäkin luontoon meneminen mahdollistaa oman tilan ja etäisyyden ottamisen, tämä lienee tutuin tulkinta. Hartig painottaa sen ohella luonnon kiehtovuutta ja mielenkiintoisuutta. Kyseessä on siis kaksi eri suuntaan vaikuttavaa tekijää, joista toinen antaa mahdollisuuden poistua jostakin ja toinen mahdollisuuden mennä luokse. Molemmat tulisi huomioida, kun puhumme ihmisen ja luonnon suhteesta.
Sheena Johnson Manchesterin yliopistosta on tutkinut ikääntymistä ja erityisesti ikääntyneiden asemaa työelämässä. Vaikka lainsäädännöllä estettäisiin ikäsyrjintä, niin asenteiden tasolla se kuitenkin vaikuttaa. Ikääntyneet ovat HR:lle usein ”The last resort”, viimeisin työvoimareservi. Näin ei kuitenkaan kannattaisi ajatella, sillä tutkimusten mukaan ikääntyneet ovat vaativissa asiakastilanteissa parasta mahdollista työvoimaa. Tyyneys, elämänkokemus ja empatia ovat niitä vahvuuksia, joilla hankalista tilanteista parhaiten selvitään. Palveluorganisaatioiden kannattaisi kuunnella Johnsonin sanomaa.
Lisää materiaalia löytyy kongressin sivuilta.
Leena Korppoo